Here I am, will you send me an angel

Kello on jo yli 12, yö on tuonut hiljaisuuden. Me istutaa kahella kivellä, poltan toista tupakkaa. Puhutaa kaikennäköstä, lopulta puhe kääntyy musiikkii. Sen myötä alkaa soimaa Scorpions. Musiikkia parhaimmillaan, keskityn siihen kauniisti soivaan kitaraan ja laulajan mahtavaan ääneen. Seuraan ku savu nousee kohti pilvistä, välähtelevää taivasta kohti. Tuuli sekottaa savun näkymättömiin. Se sama tuuli kutitteli mua selästä, se tuuli sai puitten lehdet kahisemaa. Miten voi ollakkaa samaa aikaa niin synkkää, aavemaista mutta rauhallista? Se musiikki, jonka taustalla ukkonen jylis mahtipontisesti, se vaan teki siitä hetkestä täydellisen. Se kaikki veti haikeisiin tunnelmiin, puhuttii kuinka paljon haluttas 80-luvulle. Musta vaan tuntuu, etten mä kuulu tähän pinnallisee nykymaailmaan, onko tää ees elämisen arvonen enää. 

❤sonja